Aiheeni syntyi tämän päivän Helsingin Sanomien artikkelin pohjalta, jossa käsiteltiin aihetta,"Vanhuus erakoituu kotihoidossa."

 "Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan"......"Kotini on linnani"--niin kauan kun ihminen pystyy siellä hallitsemaan! Se on kuin äidin kohtu, jossa saa olla suojassa kylmältä maailmalta.

 Vuosien saatossa on koti täyttynyt rakkaista muistoista, joiden äärellä on turvallista vanheta."Mummon vanha kaappikello hiljaa raksuttaa"......

 Kun voimat alkavat hiipua, on kotiin saatava apua. Se,miten autetaan, on tärkeätä! Ei riitä pikainen käynti, jossa annetaan pillereitä dosetista ja  keitetään pikapuuro mikrossa, ei riitä lääkkeenjako ja suihkuapu kerran viikossa, ei riitä kauppatilaus kerran viikossa jne.....

 Vaan ,kuka viipyisi kuuntelemassa, kuka keittäisi joskus oikeata ruokaa, valmiit ruuat eivät maistu,ateriapalvelu on kallis. Kuka veisi ulos kävelylle,  kuka veisi joskus kirkkoon. torille jne..... 

 Kuka siivoaisi?  Hämähäkinseitit näkyvät jo seinillä....

 Tuleehan kotihoito, ateriapalvelu, kauppapalvelu, siivousfirma, jalkahoitaja jne.......

 Koti on muuttunut markkina kentäksi.

 Rahastusta!

 "Pieni eläke ei riitä," sanoi minulle köyhä mummo,Kun  kävin hoitajana hänen kodissaan ".Kohta vaan kuolemme koteihimme kun emme pysty maksamaan palveluista."

 "Vanhoina hyvinä aikoina" kunnon kodinhoitaja teki nämä kaikki työt! Hänellä oli aikaa siihen!

 Kotiin voi jäädä myös loukkuun, kun sieltä ei pääse enää ominvoimin ulos,.ihminen muuttuu kuin "häkkilinnuksi". -Jotta näin ei kävisi, olisi saatava vapaaehtoisia ihmisiä ulkoiluttajaksi, kuuntelijaksi, ihmiseksi vierelle. Pienenä esimerkkinä muistutan, josta aiemminkin puhuttu  tulisivat teoiksi.-Koululaiset voisivat ottaa kummivanhuksen  jota kävisivät tapaamassa, työttömien joukosta löytyisi varmaan sopivia "ystäviä" yksinäisille vanhuksille. Vapaaehtoistoimintaa tulisi kehittää,  me kaikki olemme osa yhteiskuntaa, meidän on välitettävä toisistamme.

 Mutta--tulee hetki,(jota nykyään ei aina huomioida) vanhus heikkenee,eikä selviydy enään  kotona, mutta vanhainkotiin ei pääse, vaikka ikää olisi yli 90v!!!!!!!

 Niin monessa kodissa lojuu sängyllä tai sohvalla uupunut yksinäinen vanhus, kun he kaatuvat,joutuvat sairaalaan, heidät lähetetään takaisin  kotihoitoon!Vaikka he itse tai omaiset haluaisivat vanhuskoti paikkaa.

 Tämän vuoksi hyvän kotihoidon ohella, on oltava tasokkaita vaihtehtoja, jonne kunniakansalainen pääsee, kun aika käy..........