Kun synnyttää terveen lapsen saa olla onnellinen.
Olen kohdannut hoitajana.ja yksityiselämässä lapsia,jotka tarvitsevat erityistä tukea ja huolenpitoa.
Olin vuoden 1995-1996 Steinerped. Ristola yhteisössä ja Marjatta koulussa.Sen vuoden aikana tulin oppimaan paljon näiltä rakkautta maailmaan tuovista lapsista.Kun lähestymistapa oli niin taiteen läpäisemä ja lasten kunnioitus läsnä.oli helppo päästä lähelle lasten kokonaisvaltaista olemusta.
Yksi hieno ajatus jäi tästä Steinerin ajatusmallista näiden "vähäisempien lastemme" kohtaamisesta;
"Ei kenenkään sielu,sisäinen ihminen ole sairas tai vajavainen,kehitysvammaiselta puuttuu välineet ilmaista itseään"Toimimme "apuminänä"
Voi,en ole elämäni aikana saanut niin paljon halauksia,kun sen vuoden aikana sain.Uskon vahvasti,että he ovat valon tuojia,rakkauden lähettiläitä.
Steiner filosofia oli minulle niin "harhaoppinen",kristittynä siirryin muualle,opiskelin lähihoitajaksi.
Paljon opin tuon vuoden aikana sellaista,josta voisi ottaa esimerkkiä muuallakin.
Hoitotyön kentällä tullut haasteita kohdata erityistä tukea tarvitsevien lasten hoitajana kotonaan.
Aina kun menin johonkin kotiin,jossa oli syvästikin kehitysvammainen lapsi,aina tein saman havainnon.Lapset olivat perheen kunniajäseniä ja niin rakkaita vanhemmilleen.Koti oli laitettu lapsen tarpeet huomioiden...joillakin oli jopa piano omassa kauniissa huoneessa,jonne musiikki teraupeutti tuli musisoimaan lapselle.Kaikkilla oli vaatteet uusia,puhtaita,kaikille tarjottiin ruoka arvokkaasti posliini astioista.Aito rakkaus vallitsi näissä kodeissa!
Terveen lapsen kodeissa,joissa olen lukemattomissa paikoissa auttanut väsynyttä äitiä lapsen hoidossa,ei aina voinut havaita samaa ilmiötä!
Nyt peräänkuulutankin näille pienille vähäisille veljille ja sisarille lapsenoikeuksia vammaispolitiikkaan!
Elämässä on jotain,jota vajavainen silmämme ei näe!Kaikkien elämä on ainutkertainen ja arvokas!
Kommentit