Istun kotona,työpöytäni ääressä. Katseeni osuu naapuritontille, jossa ahertaa iäkäs pariskunta ripirinnan. He ovat huomattavasti yli 80 vuotiaita, mutta pihalle tulevat touhuamaan, laittavat keväällä perunat maahan, huolehtivat nurmesta,pensaistaan,kukistaan ja puhdas pyykkirivistö liehuu usein kesätuulessa. Nuoremmilla ihmisillä olisi oppimista. He elävät luonnosta, ja mielekkäästä puuhasta.

 Ihanaa nähdä onnellisia vanhuksia!

 Miksi nostin nämä naapurin tervaskannot esiin.?- Siksi ; olen kiertänyt hoitajana pääkaupunkiseudun vanhushoitolaitoksia, on liikaa paikkoja, joissa vanhukset eivät pääse koskaan ulos. Monessa paikassa ei ole parveketta eikä omaa pihaa!!!

 "Häkkilintujen siivet on katkaistu ja he menettävät kyvyn lentää."   Miksi vanhusten hoitopaikkoja ei rakenneta tai perusteta paikoille jossa on luontoa ja pihamaa niin lähellä,että siellä voisi "ahertaa" kukkien sekä kaikenlaisen askareen parissa. Miehillekkin olisi tekemistä.

 Jos olisikin kauniisti laitettu parveke  tai pihamaa, sanotaan usein "ei ole aikaa viedä ulos" tai toinen kerros on jo mahdoton yhtälö ulkoilun kannalta. Auringonvalon näkee vain ikkunan läpi!

 Nyt vanhukset istuvat ison taulutelevision äärellä, joka "paasaa" aamusta iltaan steriilissä laitoksessa .Moni nuokkuu pyörätuoliin sidottuna näin "virikkeellisessä" ympäristössä!

 Hoitotyön filosofiaa on muutettava!